Kutsumus koetuksella ja mitä siitä seurasi...

Jep, nyt tuli sitten se päivä, että eka kertaa dieetin aikana työasiat vetivät hermoni solmuun. Töissä oli hässäkkä maantai ja yksi hankala asiakastapaus, joka sai minut lähestulkoon menettämään malttini (erittäin harvinaista). Ateri-aikatauluni mätti, aamupalalla ja lounaalla olisi ollut vain reilu kaksi tuntia väliä, puoliltapäivin ei ollut vielä yhtään nälkä, joten päätin skipata lounasta iltapäivään. Sillä seurauksella, etten ehtinyt syödä ja kittasin kahvia lääkkeidenjakamisen lomassa. Tuntui etten saanut tehtyä mitään kunnolla, aikaa meni säätämiseen ja sadatteluun niin että jäin sitten ylitöihinkin 1,5tunniksi. Iltavuoroon tuli kolme lomaltapalaajaa, jotka kantoivat kahvihuoneen pöydän täyteen herkkuja, joista minä maistelin muutaman vaahtokarkin ja kaksi palaa suklaata. Siis siihen tyhjään kahvimahaani. Very smart!

Työmatkat hoitelin pyöräillen, joten sain pienen päänupin tuuletuksen kotimatkalla. Mutta ärsytys vaivasi kotonakin nälän lisäksi sen verran, että päätin syödä samaa ruokaa kuin muutkin eli kalakeittoa ja ruisleipää sen kanssa. Soitin vanhemmalle kollegallekin työnohjauksellisen puhelun, sen verran paljon kiristi nuppia vielä ruokailun jälkeenkin. Sen jälkeen kittasin teetä kaksi isoa mukillista, söin muutaman keksin ja Kroatiantuliaispussista sokerikuorrutetuja manteleita ja appelsiininkuorisuikaleita. Ja lasten iltapala-aikaan ruisleipää kaakaon kanssa ja vähän rusinoita. Taas pari keksiä. Ja nyt on taas nälkä. Rahkaa naamariin normaaliin tapaan, josko nälkä talttuisi ja uni maistuisi.

Mitä tästä opin? Syö säännöllisesti töissäkin, vaikkei olisi nälkä! Olen tunnesyöjä, joka turruttaa ärsytystään tms herkuilla, nyt se puoli minussa oikein hyökkäsi pintaan enkä jaksanut/viitsinyt/halunnut tapella vastaan. Voihan PÖH! Ihmeekseni en ole ihan kamalan vihainen itselleni tästä holtittomuudesta, mutta hieman harmittaa se, että olisin voinut tämän päivän hoitaa kunnolla, ja sitten vapun kunniaksi maistella huomenna yhden munkin... mutta taitaa jäädä tekemättä se.

Muuten on mennyt ihan mukavasti ja vaakalukema oli viime viikolla jo alimmillaan 65,1kg! Kerran viikossa puntarointi on hukassa, hyppään vaa'alla harva se päivä, kun on muka niin mielenkiintoista seurata vrk-vaihtelua... hah. Töissä sain kyllä lomaltapalaajilta kehuja kutistuneesta olemuksestani, olemme nähneet ennen meidän lomareissuamme eli yli kolme viikkoa sitten. Kiva toki kuulla, että laihtuminen näkyy, sen voimalla nyt potkin itseäni tämän päivän veemäisyyden yli.

Hauskaa vappua siis itse kullekin ;)!

Reissukuulumiset ja arkeen paluun haastavuus

Arkeen paluu lomareissun jälkeen on ollut niin kiireistä, että bloggaaminen on jäänyt totaalisesti taka-alalle! Mutta täällä olen ja kaikki hyvin. 

Reissu oli mahtava! Ensimmäinen kuva kertoo kaupungissa liikkumisesta parhaiten; eli korkeuseroja Dubrovnikissa riittää! Kapeita kujia, portaita, ylä-ja alamäkiä, ei huonojalkaisen tai liikuntarajoitteisen ykköskohde ollenkaan. Hotellimme sijainti oli sellainen, että pystyimme liikkumaan kävellen joka paikkaan. Eli varsin aktiivista lomailua harrastimme, kävelyä joka päivä paljon. Hienoin kävelyretki oli reissun kolmantena päivänä, jolloin kiipesimme kaupungin yläpuolelle nousevalle Srd-vuorelle (josta toinen ja kolmas kuva). Sää suosi ulkoilua, yksi sateiseksi ennustettu päiväkin muuttui kauniiksi harmaan aamun jälkeen. Lämpötilat olivat noin +15-20C välillä, tuuli puhalsi ajoittain mereltä sen verran viileästi, että tarvitsin pitkähihaista pusakkaa, mutta toisaalta sitten taas esim. vanhan kaupungin tiiviisti rakennetuilla kujilla ja aukioilla tarkeni t-paidalla ja capreilla hyvin.

Ensimmäisen päivän aikana jouduin tekemään itseni kanssa aika lailla ajatustyötä ruokailujen suhteen. Olimme lähtöä edeltävän yön lentokenttähotellissa Vantaalla, ja siellä sain hoidettua aamiaisen pitkälti ohjeiden mukaisesti; puuroa, marjoja ja raejuustoa. Perillä sitten ensimmäinen ravintolaruokailu tuotti päänvaivaa, ja päädyin katkarapusalaattiin, joka tuntui mieheni pizzan rinnalla ankealta (tosin en kokonaista pizzaa olisi jaksanut syödä.. vielä ekana päivänä, muutaman päivän päästä ei tehnyt tiukkaa). "Keskustelin" itseni kanssa aika napakasti ja hain tukea mieheltäni siihen ajatukseen, että nyt olen LOMALLA ja voin höllätä dieetin suhteen ihan tietoisesti. Ja sen jälkeen kaikki olikin helpompaa ja mukavampaa. Söin kaikkea hyvällä omalla tunnolla ja nautin myös viiniä sekä sitruunalla maustettua olutta, joka on yllättävän hyvää. Omaa alkoholikäyttäytymistä muuten on tullut myös mietittyä aika paljon tämän kevään aikana, mutta se olisi melkein oman postauksen arvoinen juttu se...

Kävelimme tosiaan mahdottoman paljon, ja kulutusta oli niin reilusti, että kotiin paluun jälkeisenä aamuna vaaka näytti onneksi 66,7 eli vain puolen kilon nousu virallisesta SD:n alimmasta painosta ja kilo siihen kaikista matalimpaan painoon, joka oli silloin väliviikon lopulla 65,7kg. 

Lomalta paluun jälkeisenä päivänä meille tuli jo aiemmin sovitusti yövieraita, sitä seuraavana päivänä tyttärellä oli voimistelukisat Tampereella ja kaiken päätteeksi vielä reissasimme ristiäisiin Itä-Suomeen. Töihin palasin suoraan ristiäisreissulta viime maantantaina, joten aika haipakkaa on ollut! Ja siinäpä sivussa ruokailujen toteuttaminen on meinannut tuottaa tuskaa ja motivaatio on ollut hiukan hakusessa. En mitään totaaliövereitä ole missään vaiheessa vetänyt, mutta herkkuja on livahdellut vähän liian helposti suuhun, ja itselleni hyvin ominainen tapa napsia puolihuolimattomasti mitään ajattelematta esim. jotain pöydälle jääneitä eväitä, on taas ollut esillä. 

Eli nyt on "kurinpalautus" meneillään! Suunnitelmallisuus ja se, että kotoa löytyy niitä oikeita ruokia, on nyt taas korostunut lomalta paluun jälkeen. Tässä kohtaa olisin aiemmin jo unohtanut dieetin tms muutosyrityksen. Nyt olen lukenut inspiroivia blogeja ja näitä omiakin tekstejä, että muistaisin missä mennään. Kaksi ystävää ja appiukko kehuivat hoikistunutta olemustani nähtyään minut loman jälkeen ja sehän lämmitti mieltäni. Nyt on varmaan semmoinen vaihe, etten itse näe muutoksia kunnolla, ja kosk vaakalukema ei ole vielä lähtenyt uuteen laskuun, tuntuu ettei mitään tapahdu. Mutta maltti on valttia ja ohjeita pyrin noudattamaan mahdollisimman hyvin.

Sinne kuntosalillekin olen jo kaikesta hässäkästä huolimatta ehtinyt kolmesti, mutta siitä myöhemmin lisää! Heippa ja mukavaa viikkoa!

En edes keksi tarpeeksi hyvää otsikkoa kuvaamaan sisäistä hyvää oloani, sitä intoa ja onnea jolla porskutan nyt Kropparemppani keskellä!!!! Aurinko ja kevään eteneminen antavat lisäksi virtaa ihan mahdottomasti, puhumattakaan edessä olevasta lomareissusta Rakkaani kanssa kaksin! Että voi elämä olla ihanaa!!!

Pääsiäisen pyhät ahkeroin siis töissä, tienaten hyvät pyhälisät ;)! Suklaata maistelin jo vähän lauantai-iltana, ja sunnuntaina söin sitten osittain tankkausohjeiden mukaisesti, osin säveltäen= karkkia ja mämmiä. Vaakalukema ei tästä hetkahtanut kuin +200g ylöspäin ja tänä aamuna meinasin pudota pyllylleni, kun puntari näytti 65,7kg!!! Eli paino putoaa vauhdilla! Omasta peilikuvasta alan vatsan ja yläkropan lisäksi huomata naamataulusta, että olen tosiaan laihtunut. Kasvot ovat kaventuneet ja naururypyt silmäkulmissa tulevat aiempaa paremmin esille :)! Mies sanoi eilen, että näytän nuoremmalta :) :) :)

Tänään olin vapaalla, päivä on mennyt pyykkiä pesten ja kaikenlaisten juoksevien asioiden hoidossa. Kohta testaan SD extran kotitreeniohjelman ensimmäistä kertaa, uusia, tehokkaita liikkeitä siis tiedossa. Lenkille haaveilin lähteväni, mutta ruoanlaitto- yms aikataulut tulivat vastaan. No huomenna kävelen taas työmatkat, niin siinäpä sitä aerobista taas tulee. Ja päälle tietty töissä kävelyt ja kaikkinainen "voimailu" mitä vuodepotilaita hoitaessa tapahtuu! Pitäisiköhän laittaa joskus töihin sykemittari ylle ja tsekata miten paljon kulutan työvuoron aikana?! Kellon voisin laittaa taskuun, kyllähän se sieltä mittaisi samalla tavalla kuin ranteesta, kun hoitotyössä ei saa olla tietenkään koruja tai kelloa käsissä... harkitsenpas asiaa.

p.s. nyt yritän taas lopettaa tuon liian usein punnitsemisen, kerran viikossa jatkossa. Väliviikolla ja sen jälkeen oli ihan pakko muka seurata miten paino käyttäytyy... ;)