Väliviikko

Tämä viikko seitsemän on siis ollut ns. väliviikko, kuuden viikon rutistus Superdieettiä on takana ja Superdieetti Extra starttaa 2.4.2013. Tälle viikolle saimme ohjeet jatkaa ruokavaliota samalla tiukalla linjalla kuin viikolla kuusi, mutta treenit piti minimoida. Aerobiset harjoitukset sai tehdä, mutta nekin rauhallisemmin kuin normaalisti.

Itse olen hieman soveltanut ohjeita, syönyt pari ruisleipäpalaa, makaronilaatikkoa ja hedelmiäkin. Tiistaina olimme laskettelureissulla ystäväperheen kanssa, ja menomatkalla söimme ABC:n ravintolassa, ostin annoksen salaattipöydän antimia, ja laskettelun lomassa söin rahkavälipalan autossa.

Ja mitä paino on tästä tuumannut? Jatkanut laskuaan niin, että kokonaispudotus on torstaisen ja tämänaamuisen punnituksen perusteella tasan 6kiloa! Aivan loistavaa!

Huomenna on lupa pitää tankkauspäivä, mikä on ihan mukavaa pääsiäistä ajatellen. Menemme anoppilaan syömään iltapäivällä, ja lupasin viedä salaatin mennessäni. Hedelmiä ostin sitä varten reilummin, niin saadaan mukavan raikas ja keväinen salaatti tarjolle. Mämmiä aion maistella ja olin haaveillut Mignon-munasta, mutta olivat loppuneet kaupasta! No ostin tummaa minttusuklaata, eiköhän sillä saa suklaanmakua tarpeeksi. Muuten hoidan tankkauksen aika lailla ohjeiden mukaisesti, siis aamu-ja välipalat huomioiden, mutta vaalean leivän tilalla syön mieluummin ruisleipää.

Extrassa on mahdollisuus valita laihduttajien tai ylläpitäjien ryhmä. Ensimmäinen on minun valintani, ja ruokavaliossa on enemmän valinnanvaraa, ainakin alussa. Loppua kohti taas kiristellään, mutta nyt alussa isommalla ruokamäärällä estetään aineenvaihdunnan hidastuminen.

Pieni tauko ja haaste dieettaamiseen tulee heti toisella extraviikolla, kun lähdemme sinne reissuun. Mutta koska tiedossa on paljon kävelyä, ja uskon että pystyn jo hallitsemaan syömisiäni aiempaa paremmin, lähden matkalle luottavaisin mielin.

Kuvat kuuden viikon jälkeen

10.2.2013, 72,3kg ja 25.3.2013, 67,0kg

No niin, siinäpä nyt ovat oikein etusivulla pällisteltävissä muutokset, joita kuudessa viikossa on kropassani tapahtunut. (löytyvät myös tuolta Kuvatuksia-sivulta). Uih, vähän punastuttaa laittaa tällä tavalla kuviaan näkösälle... mutta juu, tuosta sivukuvasta huomaa muutoksen parhaiten, ja toki kahdessa muussakin kuvassa on eroa. Yläkropastahan sen huomaa tietty parhaiten, koska siellä sitä rasvaa on vähemmän kuin alakropassa. Mutta suunta on niin oikea ja se jos mikä tekee mielen hyväksi!

Kuvien sävyt taas ovat mitä ovat, kun jälleen illalla otettuja nuo viimeisimmät. Ja nyt se meidän kamera tilttasi taas, joten ilmeisesti kameraostoksille päästävä pian!

Kiva käppyrä!

Nyt kun opin kuvakaappauksen jalon taidon, niin siirtelen innolla HeiaHeian tilastoja tännekin nähtäville. Aikas kiva käppyrä, vai mitä!?! Eli tämän aamun painolukema oli tasan 67kg, mikä tarkoittaa, että Superdieetin aikana rasvaa on sulatettu 5,3kg! Hiphurraa!! Vuoden alusta saldo on sitten kokonaisuudessaan -6,2kg!

Kuvassa korkein paino on 1.tammikuuta mitattu lukema, varmaankin joulun seutuun käväistiin lähempänä 74kiloa. Ja kuten näkyy, sain jo omatoimisesti suunnan alaspäin, mutta juuri ennen päätöstä aloittaa SD, tuli tuommoinen terävä piikki ylöspäin.

Mutta kyllä nyt tuntuu mukavalta. Ympärysmittojakin on lähtötilanteesta otettu, nyt täytyisi tsekata tämän hetkinen tilanne. Ja matkahan tosiaan jatkuu, ostin jo Superdieetti Extran eli toinen kuuden viikon setti on edessä. Tavoite on kirkastunut, viisi kiloa vielä pois niin olen kolmen vuoden takaissa lukemissa. Alunperin ajattelin, että jos nyt saisin kaikkinensa 8kg pois, mutta kun tämä on mennyt niin kivuttomasti, niin kyllähän tasaluku 10kg kuulostaa paremmalta ;)! En vain uskaltanut semmoista tavoitetta asettaa, en uskonut pystyväni tähän näin hyvin. Ja varsin kirkkaasti tiedän, että sittenhän se suurin työ alkaa, kun tavoitteeseen on päästy. Se on koettu jo liian monta kertaa eli työkaluja tässä rempassa tarvitaan pitkään. Koko loppuelämän ajan.

Liikkeelle mars!

Oho, täytyypä todeta itsekin, että kahden viimeisen viikon liikkunnoinnit näyttävät varsin päteviltä kun tuonne HeiaHeia-palveluun ne olen listannut!

Fitfarmin ohjeiden mukaisesti siis tulee tehdä neljä aerobista harjoitusta, mieluiten aamuisin, ja neljä kertaa koti-tai salitreeni. Kaksi koti-tai salitreeniä voi korvata kahvakuulatreenillä kaksi kertaa viikossa. Itse olen hoitanut aerobiset pääasiassa kävellen töihin ja takaisin aamuvuoropäivinä. Vapaapäivinä olen toki myös hoitanut aamulenkin, usein ennen kun muu perhe on herännyt. Kotitreenin rinnalla olen tehnyt kahvakuulatreeniä pari kertaa, niin saan mukavasti vaihtelua. Kotitreenissä tehdään kuntopiirityyppisesti koko kropan lihaksia kuormittavia liikkeitä ns. jättiläissarjana eli liikkestä toiseen siirrytään ilman taukoja. Toistojen ja sarjojen määrät ovat kasvaneet dieetin edetessä.

Kuten kerron tuolla taustatieto-sivulla, niin olen liikkumisenkin suhteen kovin kausiluontoinen henkilö. Tältä ei ole HeiaHeia-päivitykseni näyttänyt varmaan pariin vuoteen. Silloin kun treenasin puolimaratonille, otin tämän palvelun käyttöön ja se on mielestäni aika mainio tapa seurata omaa liikkumistaan. Tokihan sitä voi kirjoittaa ihan vaan ruutuvihkoonkin kuntoilunsa, mutta tämmöiselle erilaisiin foorumeihin yms. koukuttuvalle tämä on kiva systeemi. Suosittelen! Niin ja tosiaan silloin pari vuotta ennen puolikasta taisivat päivitykset HeiaHeiassa olla yhtä aktviisia.

Ryhmäliikuntatunneista olen myös pitänyt aina, mutta tällä hetkellä ei ole ollut intoa lähteä niille. Olen ylittänyt itseni tässä kotitreeniasiassa, mieheni kun on aina kannustanut treenaamaan lihaskuntoa kotona silloin kun olen vedonnut aikatauluihin tai rahaan. Nyt oikeasti tiedän, että pystyn treenaamaan kotona, kun vain päätän. Ja tosiaan se salitreenikin on alkanut houkutella...

Juoksemista aion kokeilla pitkän tauon jälkeen "parin kilon päästä", jotenkin olen nimittäin iskostanut nyt päähäni, etten halua juosta ennen kuin pääsen 65kg:n alle. Ja siihenhän ei ole enää kuin pari kiloa!

Piristeeksi pinkkiä

Kuten olen kertonut, olen voinut koko tämän dieetin ajan vallan mainiosti, selvinnyt useammasta ruokailuun liittyvästä tilanteesta hyvin ja ihmetellyt omaa suhtautumistani, kaiken onnistumista. Tämä viimeinen viikko tai oikeastaan sen loppupuoli on ollut nyt sitten vähän vaikeampi.

Torstaista alkaen olen ollut väsynyt, ja hieman huonovointinenkin hetkittäin, varsinkin jos ateriavälit ovat venyneet syystä tai toisesta suositeltuja (2,5-4h) pidemmiksi. Tärkkelyspitoisten hiilihydraattien (riisin/perunan/pastan) määrää on laskettu viikottain, ja nyt tällä viimeisellä viikolla on saanut syödä vain treenipäivinä, vain toisella aterialla. Tässä kohtaa siis alkaa tulla minun kropassani rajoja vastaan, tähän asti en ole kokenut hiilareiden vähentämistä oikeastaan ollenkaan pahana. Niin, noista ruokaohjeistahan en ole täällä juurikaan kirjoitellut tai kuvia julkaissut annoksistani, koska en vain ole toistaiseksi innostunut kuvaamaan annoksiani. Ja kun ohjeita ei saa tekijänoikeusjuttujen takia julkaista semmoisenaan, niin siksi puhun ruokavaliosta aika ympäripyöreästi täällä. Mutta siis perusruokaa, proteiinipainotteisesti, marjoja, rahkaa, raejuustoa, vihreitä kasviksia... ja lisäravinteina vitamiineja + hivenaineita monesta purkista.

Niin palatakseni siihen väsymykseen; eilisen iltavuoron jälkeen olin aivan poikki ja tuli ensimmäistä kertaaa tämän dieetin aikana semmoinen itkukiukkuolo. Töissä on ollut kiireistä ja senkin takia olo oli ventti. En jaksanut millään enää töiden jälkeen tehdä tämän päivän eväitä, vaikka tähän asti se on sujunut melkein leikiten. Painelin siis peiton alle ajoissa (oman mittapuuni mukaan), ja heräsin sitten puolisen tuntia aiemmin tekemään eväitä. Aamulla olo oli parempi, mutta nyt taas iltapäivästä aika väsynyt. Päätin suosiolla jättää tämän viikon neljännen kotitreenin tekemättä, aamuaerobinen hoitui sentään kävelemällä töihin.

Otsikon viittaus piristävään pinkkiin tuli siitä, kun huomasin haalineeni ympärilleni pinkkiä muodossa jos toisessa. Kamerani alkokin muuten yllättäen toimia, joten nyt saan napsittua taas kuvitusta tänne itsekin. Ensimmäisessä kuvassa on eilinen aamupalani eli rahkan joukossa vadelmia, mehukeittoa, leseitä, soijalesitiiniä... herkkumössöä! Iso mukillinen vadelmateetä, pinkkisävyisestä paketista ;)! Keskimmäisessä kuvassa ovat muutama viikko sitten ostamani treenikengät, jotka löytyivät tarjoushinnalla Intersportista. Vanhat tossuni ovat lähes 20 vuotta vanhat, valkoiset aerobictossut, jotka ovat hyvinpalvelleina siirtyneet nyt sivuun. Nämä ovat mukavat jalassa ja varsin näpsän näköisetkin! Viimeisen kuvan pinkkisävyinen kansio pitää sisällään kuluneen kuuden viikon Superdieetin ohjeistukset. Hauska sattuma, että värillisenä tulostettuna niissäkin on pinkit kuvitukset!

Pehmeä endomorfi

Uusimmassa KG-lehdessä oli mainio juttu kehotyypeistä ja niille parhaiten sopivista ruokailu-ja liikuntatottumuksista. Juttuun oli haastateltu ravintovalmentaja Kaisa Jaakkolaa, jonka Hormonitasapaino-kirjan itsekin juurin varasin kirjastosta.

"Amerikkalainen psykologi William Sheldon on jakanut 1940-luvulla ihmiset kolmeen keho- eli somatotyyppiin: ektomorfi, mesomorfi ja endomorfi. Harvan ihmisen kroppa edustaa selkeästi yhtä kolmesta vaihdoehdosta. Peilistä saattaa näkyä vähän epämääräisen mallinen keho, jota on vaikea määrittää. Elämäntavat, asennot ja kertyneet kilot voivat hämätä silmää niin, että on hankala muistaa millainen nuoruuden vartalo oli. Vaikka kroppa on muuttunut, kehotyyppi pysyy samana ja kertoo siitä, miten kannattaa syödä ja liikkua."

Tässä artikkelissa esiteltiin kehotyypit lyhyesti ja ytimekkäästi käyttäen otsikoita: Linnunluinen ektomorfi, sporttinen mesomorfi ja pehmeä endomorfi. Sanomattakin selvää, että itse olen tuo viimeinen vaihtoehto. Googlettamalla löytyy aiheesta paljon tietoa, tässä terve.fi-sivustolta löytämäni kooste ja Kaisa Jaakkolan omilta nettisivuilta löysin tämän.

Kirjoitan tiivistetysti tähän nyt pääkohdat omasta kehotyypistäni, KG-lehden nettisivuilta en suoraan löytänyt juttua kopsattavaksi:

" Pyöreän endomorfin lihakset eivät ole kovinkaan runsaat. Rasvan suhteen tilanne on sen sijaan toinen, sillä sitä endomorfi kerää helposti, ja siitä hänen on myös vaikea päästä eroon. Naisilla rasva kertyy erityisesti alavartaloon. Endomorfin hartiat ja lantio ovat yleensä yhtä leveät, joskus hartiat aavistuksen leveämmät. sääret ja käsivarret ovat lyhyenpuoleiset, ja vatsakkuus on selkeää. 

Huojentavaa on, että kun endomorfi on tarkkana, hän pystyy yleensä kehittämän myös lihaksistoaan kohtuullisin ponnistuksin. Endomorfi on yleensä suhteellisen notkea. Ravintoaineet imeytyvät hyvin, vaikkakin kehon toiminnot, kuten ruoansulatus, ovat yleensä verkkaisia.

Mukavuudenhaluinen endomorfi on hyvä rentoutumaan ja korkean rasvaprosentin vastapainoksi hänen leposykkeensä on alhainen. Luontaisesti ekto-ja mesomorfia korkeammasta rasvaprosentista huolimatta endomorfi saattaa voida oikeinkin hyvin.

Liikunta

Sinulle sopivat voimaa ja räjähtävyyttä vaativat lajit, joissa suoritus on lyhytkestoinen. Vapailla painoilla tehtävät kuntosalitreeni sopii sinulle, koska se auttaa parantamaan lihasten ja rasvamassan suhdetta ja sitä kautta vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Käytä kohtuullisia painoja ja pidä vain lyhyet palautukset sarjojen välissä. Sisällytä viikko-ohjelmaan myös energiaa kuluttavaa treeniä, kuten hiihtoa tai uintia. 

Koeta pitää itsesi liikkeessä, sillä kehotyyppisi on se, joka vaatii eniten liikuntaa ja puhtaimman ruokavalion, jotta pysyt kunnossa. Tärkeintä sinulle onkin omaksua kokonaisvaltaine elämäntyyli, joka karkottaa kehosta turhat rasvakertymät ja pitää ne poissa.

Ruoka

Voit tyypillisesti parhaiten ruokavaliolla, jossa hiilareita on melko vähän, ja niiden ajoitus on tarkoin mietitty. Ravintoaine-jakauma painottuu siis proteiiniin ja rasvaan, prosenttien ollessa 25% hiilihydraatteja, 35% proteiineja ja 40% rasvaa. 

Syö pieniä annoksia usein ja pyri nipistämään kokonaiskalorimäärästä vähän, mutta varo nälkiinnyttämästä itseäsi. Unohda kokonaan sokerit ja muu höttöruoka, sillä se jämähtää helposti vyötäröllesi. Käytä hiilihydraattien lähteenä pääasiassa kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Annos tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja, eli perunaa, pastaa, leipää tai muuta viljaa kannattaa sisällyttä kuitenkin liikunnan jälkeiselle aterialle. Äärikarppauksella saatat aiheuttaa itsellesi aineenvaihduntaongelmia."


Todella mielenkiintoinen aihe! Toki olen kuullut näistä kehotyypeistä ennenkin, mutta en ole tutustunut sen paremmin. Tuo ruuansulatuksen verkkaisuus ei tosin pidä omalla kohdallani paikkaansa, mutta kaikesta muusta oikeastaan tunnistankin itseni. Ruokavalio on tämän SD:n aikana ollut juuri ohjeistuksen kaltainen... ja nyt olen ihan tosissani miettinyt salitreenin aloittamista, joka siis olisi oikeinkin passeli tälle kropalle.

Meillä on kunnalla edullinen ja hyvä sali. Toinen vaihtoehto on työpaikkani kuntosali, mutta koska sen ensisijainen kohderyhmä on ikäihmiset, sieltä ei löydy vapaita painoja. Tai käsipainot kyllä on, mutta levypainotankoja ei. Kunnan salilla ei ole mitään ohjaajasysteemi, mutta mieheni on käynyt salilla lähes aina, ja nyt tästä hyvästä alusta innostuneena taidan kelpuuttaa hänet opastajakseni. Jossain vaiheessa ajattelin, että ei siitä mitään tulisi, liian tuttu ja läheinen ihminen opastamassa minua... no ans kattoo!

Viikon 5 virallinen paino

Eilinen virallinen viikkopunnitus sai hymyn korviini, vaikka koenkin olleeni normaalia iloisempi ja onnellisempi koko tämän dieetin ajan. Kuten tuossa tankkauspostauksessa kerroin, niin sen lauantaisen tankkauspäivän takia en punninnut itseäni normaaliin tapaan viikko sitten sunnuntaiaamuna. Käväisin pari kertaa tankkauksen jälkeen vaa'alla tsekkaamassa painon suuntaa, mutta sitten päätin, että seuraava kerta vasta sunnuntaina 17.3.

Eilen aamulla vaaka näytti lukemaa 67,6kg, mikä tarkoittaa sitä, että kokonaispudotus Superdieetin aikana tähän mennessä on -4,6kg ja vuoden alusta -5,6kg! Jes, olen niin tyytyväinen tilanteeseen!!! Ensi viikonloppuna sitten mittoja ja kuvia mitä kuuden viikon aikana on tapahtunut.

Nyt täytyy rientää syömään ja iltavuoroon. Toivon, että tyttäreen eilen iskenyt mahatauti ei tartu meihin muihin , ja että hänkin toipuisi pian!

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!!

Kiusaus vai haaste?

Olin viime perjantaina taas Tampereella, tällä kertaa teatterireissun merkeissä työkavereiden kanssa. Dieetin alussa tajusin, että reissu sattuu juuri tämän dieetin loppupuolelle. Mietin etukäteen, että se tulee olemaan yksi suurimmista haasteista, miten järjestän syömiseni ja miten perustelen kollegoille etten ota alkoholia yhtään. Ajattelin jossain vaiheessa, että voinen ottaa illan rennommin, juoda ja syödä kuten ennenkin. Mutta koska oloni on ollut niin hyvä tämän dieetin ajan, päädyin siihen, että en lähde leikkimään. Joten pakkaisin proteiinipatukan, PepsiMaxia ja vissyä mukaan.

No näin teinkin, mutta tämä teatteri, Musiikkiteatteri Palatsi, olikin vähän erilainen teatteri. Siellä nimittäin istuttiin pöydissä, joihin sai tilata juomat vaikka kesken esityksen soittokelloa käyttämällä. Muu seurue touhusi ruokatilausta väliajalle, ja itse hermoilin hetken, että miten minä tämän nyt hoitelen. Jos olisimme olleet ihan perusteatterissa, istuneet penkkiriveissä ja poistuneet väliajalla kahvion puolelle, niin olisin voinut nauttia teen kanssa sen patukkani. Vaikka olin syönyt kakkosateriani ennen lähtöä neljän maissa, oli minulla jo ihan hyvä nälkä ennen esityksen alkua. Kotiin paluuseen ja iltapalaan oli aikaa vielä monta tuntia. Kiukuttelin mielessäni, että miksi en älynnyt jättää kakkosateriaa syömättä, ja hoitaa sen sitten teatterissa luovien jonkun valmiin aterian kanssa. Toisaalta mietin, että en millään ilkeäisi olla syömättä mitään ja selitellä dieetiäni seurueelle, koska yksi porukastamme on reilusti ylipainoinen ja kahdella muullakin kannettavia kiloja enemmän kuin itselläni.

Päädyin valitsemaan Cesar-salaatin katkaravuilla ja päätin olla potematta asiasta huonoa omaatuntoa. Salaatti ei ollut erityisen hyvää, parmesanjuustoa oli liikaa ja jätin syömättä leipäkrutongit. Plussaa oli se, että kolme mukana tullutta pientä patonginpalaa olivat täysjyväviljasta tehtyjä ja salaattia oli reilusti. Join ruoan kanssa vettä ja ligthcolaa, samoin bussissa muiden huikkaillessa siidereitään. Alkoholista kieltäytyminen meni ihan helposti, koska lauantaiaamuna minun oli oltava aikaisin hereillä. Tytär lähti voimistelujoukkueensa kanssa ensimmäisiin kisoihinsa ja kuljetus lähti jo klo 5.45. Väsynyt toki olin ilman alkoholin nauttimistakin, sillä olin kotona vasta puoliltaöin ja herätys oli klo 4.30, että ehdin keittää voimistelijaneitoselle puuron.

No, hyvin ja helposti se ilta siis kaiken kaikkiaan meni, turhaan jännitin. Mutta joutuu miettimään ja ennakoimaan monenlaisia tilanteita tämän projektin takia... ja tämä lienee vasta alkusoittoa. Meinaan nimittäin jatkaa kuuden viikon Superdieetti Extra-osioon, koska en luota vielä itseeni niin paljoa, että uskaltaisin jäädä ns. omilleni.  Josko vaan saan jatkossa arkisyömisen pysymään ruodussa, niin sitten voin tuommoisilla teatteri- ym.reissuilla nauttia kulttuurin lisäksi myös ruoasta ja kenties lasillisesta kuohuvaa.


p.s. se musikaali jonka näimme oli Remu&Hurriganes, menoa ja meininkiä riitti

Tankkauspäivä

Superdieettiin kuului viime viikonloppuun sijoittuva "tankkauspäivä", jolloin siis sai syödä enemmän, useammin ja ihan jotain muuta kuin muuten. Tankkauksen tehtävänä on herätellä aineenvaihduntaa, ja tämä ei ollut pakollinen meille ykkösryhmäläisille eli alle kymmentä kiloa pudottaville. Mutta koska oma painoni pysyi viime viikon paikallaan, niin päätin uteliaisuuttani toimia koekaniinina itselleni ja tankkasin lauantaina. Tuolle päivälle sattui iltavuoro, mutta ruokailut oli helpompi toteuttaa kuin aamuvuorossa. Ja siis saimme mallin ihan oikeaan, terveelliseen tankkaukseen, mutta jokainen sai toki toteuttaa sen omin neuvoinkin. Itse en uskaltanut lähteä sooloilemaan eli tein kuten ohjeissa luki. Tässä muutama kuvatus eväistä, täytyy ottaa vertailun vuoksi joku normipäiväkin vielä kuvia.

Aamupala näytti tältä, kun edelliset viikot olen pupeltanut pääasiassa rahkaa kera marjojen, leseiden ja mehukeiton.

Ensimmäinen välipala oli jättimäinen annos hedelmäsalaattia, ja ihan oikeasti meinasi tulla ähky tätä syödessä. Toki se oli hyvää, kun hedelmien syönti on ollut rajallista viime viikkoina. Mutta iso annos!

Lounaalla söin täysjyvänuudelia, tomaattista kanakastiketta ja patonkia! Patonki houkutteli etukäteen oikein todella, mutta täytyy sanoa, että oli se aika kuivaa ilman Oivariinia... Mutta koko satsi meni kuin menikin, vaikka ensin tuntui, etten saa sitä millään alas kokonaan.

Töihin pakkasin toisen välipalan, joka on alimmaisessa rasiassa eli vaaleaa leipää kera kalkkunaleikkeen ja vapaasti valittujen kasvisten. Tuoremehua kyytipojaksi. Tämä oli oikeastaan aamupuuron lisäksi ehkä se suurin herkku... niin tai oli se hedelmäsalaattikin hyvää. Valkoisessa rasiassa on riisi-tonnikala-tomaattikastikehässäkkä, jonka kanssa söin päällimäisen kipon salaatin ja vähän ruisleipää pussista. Leipää en saanut menemään koko annosta millään, oli se niin kuivaa edelleen yksinään.

Tämän kaiken lisäksi illalla vielä kotona jäätelöä ja mansikkahilloa iltapalaksi. Maha oli kuin potkupallo isojen annosten ja hiilihydraattikuormituksen jälkeen! Päivän aikana tuli kieltämättä mietittyä, että näinkö minä olen syönyt aiemmin???!!! No ehkä liioittelua se, että nuudelia ja valtava patonkimäärä samalla aterialla, mutta joka tapauksessa tämä laittoi miettimään aiempia ruokailutottumuksia. Olo ei ollut mikään erityisen hyvä, ja ateriavälit olivat töiden takia hieman suosituksia lyhyemmät. Vähän hirvitti seuraavan päivän olo, varauduin jonkin sorttiseen krapulaankin, mutta ihmeen reipas olin aamulla. Lähdin töihin nimittäin kävellen, vaikka pakkasta oli -26astetta!!! Iltapäivällä tein vielä vajaan tunnin hiihtolenkin, kun joku ystävällinen oli tehnyt ladut melkein kotiovelle. Maanantaina oli vapaapäivä, jonka vietin sitten rauhallisesti ja leväten, jollain tapaa oli vähän tööt-olo ja kun menkatkin alkoivat samaan syssyyn, niin olin leponi ansainnut.

Summa summarum; mielenkiintoinen kokemus oli tämä tankkauspäivä, mutta se hohdokkuus jota etukäteen mieleeni syntyi luvallisesta herkuttelusta, haalistui päivän myötä ja oli ihanaa palata rahka-aamiaisen pariin sunnuntaina. Painonpudotuksen pitäisi saada tästä lisäbuustausta, ja koska tein tankkauksen lauantaina, minulta puuttuu viime viikon virallinen punnitus sunnuntailta. Toki punnitsin itseni ennen tankkausta, itse asiassa sekä perjantaina että lauantaina, mutta jälkimmäisen painoon vaikutti perjantain myöhäinen treeni Tampereella. Matalin paino ennen tankkausta oli torstaiaamuna viikko sitten, 68,4kg mutta perjantaina lukema oli 68,8kg, menkkaturvotus vaikutti asiaan, joten päätin jättää puntaroinnin. Tuo vaa'alla hyppääminen jatkuvasti on ihan turhaa ja olen sitä pyrkinyt välttämään... mutta kiusaus on kovin suuri! Eilen illalla käväisin ja iltapaino yllätti; 68kg!!! Nyt yritän malttaa mieleni ja odottaa sunnuntaiaamuun, jolloin sitten punnitus ennen viimeisen SD-viikon alkua!!

Superdieetti-tapaaminen

www.weheartit.com

Niinhän minä sitten tein täsmäiskun Tampereelle viime perjantaina! Tieto tästä Superdieettiläisten tapaamisesta tuli foorumille jo hyvissä ajoin, ja kiinnostuin siitä kyllä heti. Aikani kuitenkin pähkäilin, että lähtisinkö, onko se nyt ihan turha reissu, kannattako sitä nyt perjantai-iltaa siihen käyttää, ilkeänkö mennä? Miksi niin kovin pohdin ja epäröin? Hyvä kysymys.

Täytyy myöntää, että minulla oli päässäni jonkinlaisia ennakkoasenteinta Jutta Gustafsbergiä ja kaikkea kehonrakennus-fitnesstouhua kohtaan (nyt kun olen asiaan hiukan perehtynyt, niin fitness-asiat taitavat olla muotia). Mieheni on aina ihaillut kehonrakennukseen yms salitouhuihin liittyvää, mutta itse en ole oikeastaan arvostanut tai ollut moisesta kiinnostunut. Enkä oikestaan edes tiennyt Jutan saavutuksista fitness-kisoissa. Se, että noudatan hänen ja muiden Fitfarmin ammattilaisten laatimia ohjeita, oli mielessäni vielä ihan ok. Eihän se ota jos ei annakaan. Mutta miten nyt voisin mennä semmoiseen tapaamiseen, olisiko noloa myöntää käyneensä semmoisessa? Olen kuitenkin saanut foorumilta paljon apua kanssasisarilta, joten ajattelin että pelkästään toisten dieettajien tapaaminen livenä voisi olla hauskaa. Ja alkoipa Jutankin livenä näkeminen kiinnostaa :)!

Menin Tampereelle junalla, koska asemalle on matkaa meiltä reilu 10km, enkä halunnut ajella ison kaupungin keskustassa perjantain alkuillan ruuhkissa, puhumattakaan parkkeeraukseen liittyvistä hermojen kiristelyistä. Junassa matkustaminen on muutenkin mukavaa, sen kun vaan hyppäät kyytiin ja istut rauhassa. Pientä jännitystä oli ilmassa matkan aikana, ja tuli hetkellinen fiilis, että olen laittanut/laittamassa omassa elämässäni jotain tärkeää alulle.

Tapaaminen alkoi kokoontumisella Tampereen Body Action-liikkeessä, jossa oli mahdollisuus tehdä ostoksia  ja keskustella myyjien sekä Jutan kanssa eri ravintovalmisteista. Meitä oli paikalla varmasti yli 20 naista (miehet eivät olleet tapaamiseen uskaltautuneet, vaikka foorumilla heitä onkin jokunen) ja juttua syntyi hetken alkuihmettelyn jälkeen. Vajaan tunnin jälkeen siirryimme viereiseen WFC-liikuntakeskukseen, jossa osa Superdieetti-ohjelman treeniosuuksistakin on kuvattu. Iso, hurjan iso paikka! Siellä porukka jaettiin kahteen, puolet jäivät treenaamaan Fitfarmin kahden valmentajan, Satu Kalmin ja Maijastiina Tammiston kanssa, ja toinen puoli porukasta keskusteli Jutan ja erään Fitfarmin valmennuksessa jo aiemmin kilojaan karistaneen henkilön kanssa. Oli mielenkiintoista kuulla ihmisten taustatilanteita ja lähtökohtia superdieetin aloittamiselle. Meitä oli monenikäisiä ja -kokoisia naisia, ja kaikilla hirmuinen tsemppi ja into päällä! Niin ja Jutta, hän oli energinen ja positiivinen, silti ihan tavallisen ja tutun oloinen nainen, joka tuntui kohtaavan meidät kaikki iloisella mielellä, ja kuunteli aidon kiinnostuneesti jokaisen meidän kertomukset omista tilanteistamme.

Yhteinen treeniosuus oli tiukka, hiki lensi ja syke nousi, valmentajat eivät päästäneet meitä helpolla. Puoli tuntia huhkimme täysillä sinnikkäästi! Sen jälkeen oli vielä hetken jutustelumahdollisuus, joukkoon liittyivät niin ikään Superdieetti-ohjelmasta tutut Fitfarmin personal trainer Tero Kivinen ja päävalmentaja Jari "Bull" Mentula (molemmat oikeastikin melkoisen kokoisia miehiä!). Monia kiinnosti, että mitä sitten kun tämä kuusiviikkoinen on ohi, ja jatkoksi sopivista valmennuksista heräsi kysymyksiä, joihin fitfarmilaiset vastailivat.

Kokemus oli kokonaisuudessaan pelkästään positiivinen, ja kuten eräs dieettaja foorumilla totesi, aika hienoa, että viitsivät panostaa tämmöiseen tapaamiseen omien työ-ja treenikiireidensä keskellä! Tapaaminen antoi oikeasti lisätsemppiä omaan aherrukseen, ja oli kiva saada kasvot muutamille nimille, joihin foorumilla ja omassa FB-ryhmässämme olen "tavannut" aiemmin. Olen helposti tämmöisiin foorumeihin yms koukuttuva ihminen, eli siinä(kin) mielessä tämmöinen systeemi sopii minulle!

Oma kamerani hajosi muuten juuri perjantaina iltapäivällä ja kännykkäni kamera on niin huono, etten viitsinyt sillä napsia kuvia tapaamisesta. Nyt yritän sinnitellä vanhan kameramme kanssa, eikä siinä toimi salama, joten postauksiin ei ole tiedossa kovinkaan laadukkaita itse napsittuja kuvia toistaiseksi. Niinpä bongailen edelleen insipiraatio-ja motivaatiokuvia www.weheartit.com-sivuilta :)!

Naistenpäivän aamuna

Kolmas vapaapäivä, heräsin vähän ennen seitsemää ja tempaisin itseni kävelylenkille siitä suoraan! Pakkasta 16 astetta, auringonpaiste ja sininen taivas, näistä jos mistä sain energiaa päivän aloitukseen! Kävelin tällä kertaa vain 40 minuuttia, vaikka Fitfarmin suositus on 45-60minuuttia aamuaerobista. Kotiin täytyi kiirehtiä, että ehdin herättää lapset aamiaiselle ja kouluun. 

Lupasin aiemmin kertoa hieman Superdieetistä, tosin yksityiskohtaisesti ohjeita tms. en voi kirjoittaa tänne. Mutta homma menee tiivistetysti näin: liityin nettivalmennukseen, maksoin 49euroa, jonka jälkeen pääsin SD-foorumille lukemaan ruokavalio-ja liikuntaohjeet. Ruokavaliossa painotetaan proteiinien tärkeyttä, hyviä rasvoja, hiilihydraatteja syödään maltillisesti ja niitä on vähennettykin alusta. Lisäksi vitamiineja ja hivenaineita pillereiden muodossa. Joka viikko saamme uudet ohjeet, sekä ruokaa että liikkumista koskien. Tuosta linkistä pääsee suoraan SD:n esittelyyn, jossa selvitetty kattavasti mitä homma pitää sisällään. Itse teen kotitreeniä, koska en ole vielä tähän mennessä innostunut salitreenistä... mutta ihmeekseni se on alkanut projektin myötä kiinnostaa! Lisäksi reippaita kävelylenkkejä, joista osan saan hoidettua työmatkakävelynä. 

Ihmeekseni tämä projekti on mennyt hyvin, vaikka kaikki tässä on viime kädessä kiinni vain minusta. Kukaan ei komenna minua tekemään treenejä tai aamulenkkejä, vaan kaiken on lähdettävä minusta itsestäni. Toki mieheni toimii tsempparina, ja "potkii minua" eteenpäin, jos alan liikaa pähkäillä asioita tai laiskotus hiipii pintaan. Mutta toistaiseksi olen ollut tosin reipas ja positiivinen dieetin suhteen! Jotenkin se, että minulla on grammalleen tarkat ohjeet mitä syön ja mihin aikaan, helpottaa toteutusta. Tai olen toki ajoittain tuskaillut jatkuvaa ruokien punnitsemista, lukuisia eväskippoja työvuoroon lähtiessä ja sitä, että toistaiseksi kasviksia syödään rajoitusten puitteissa + hedelmiä vain treenipäivänä. Mutta koska tuloksia syntyy, jaksan kaiken tuon ja varsinkin kun oma olo niin nupissa kuin kropassa on hyvä!

Kaksi ensimmäistä SD-viikkoa tein tilapäisesti pelkkää aamuvuoroa, ja sain rytmitettyä ruokailut hyvin. Illat tuntuivat menevän seuraavan päivän eväitä valmistellessa, ja SD:n keskustelufoorumilla pyöriessä. Sieltä saa hyvää vertaistukea ja lisäinfoa, sekä tsemppiä toisten onnistumisista. Kolmannella viikolla olin lasten kanssa hiihtolomareissulla isäni luona Itä-Suomessa. Jännitin vähän etukäteen miten saan siellä pysyttyä ruodussa, ja miten kieltäydyn mummon pullatarjoiluista. Loppujen lopuksi hermoilin turhaan, kaikki meni hyvin. Kerran tein tietoisen poikkeaman ja söin hyvin pienen palan suolaista piirakkaa ja vielä pienemmän palan suklaapiirakkaa, kun kävimme kyläpaikassa, jossa en kerta kaikkiaan ilennyt kieltäytyä tai alkaa selitellä dieettiäni. Mutta en potenut asiasta huonoa omaa tuntoa, koska valinta oli täysin harkittu ja tietoinen, makeanhimo tai syöpötyskohtaus eivät siis saaneet minusta yliotetta :)! Maha tuli kipeäksi, sen huomasin heti tunnin päästä eli kroppa reagoi ruokavaliopoikkeamaan heti.

Tämä neljäs viikko on mennyt myös mukavasti, olen miettinyt toteutanko viikonlopulle suositeltua ns. tankkauspäivää, jolloin saa syödä vapaammin. Meille ykkösryhmäläisille, joilla siis pudotettavaa on alle 10kg, tämä ei ole pakollinen homma. Alkuviikosta ajattelin, etten tankkaa koska olo on hyvä. Tämän aamun punnitus kertoi painon olevan suunnilleen samassa kuin virallisena punnituspäivänä eli viime sunnuntaina. Joten päätin, että tankataan, mutta ohjeiden mukaisesti. Melkein jännittää miltä vaalea leipä maistuu... !?

Aamulenkin lisäksi tämän naistenpäivän iloksi minulla on aika kampaajalle, ja tadaa: illaksi menen Tampereella SD-tapaamiseen!! Jännittävää ja hassuakin, en oikein olisi uskonut löytäväni itseäni semmoisesta... palataanpa siihenkin myöhemmin! 

Hymy korvissa

Ai että sitä onnen tunnetta kun joku pitkään kiristänyt vaatekappale mahtuu päälle!! Tänään tutkailin mitä kaikkea minulla onkaan jemmassa vaatekaapissani, ja ilokseni kaksi syksyllä kirppikseltä ostamaani vaatetta mahtui jo mainiosti ylleni. Toinen niistä on sini-harmaaruudullinen, vähän polven yläpuolelle ulottuva paitistyyppinen... hmm oisko se sitten mekko? Se ei mennyt kunnolla kiinni ennen joulua, ja on toistaiseksi odottanut kaapissa parempia aikoja. Toinen on vihreäruutuinen, lyhythihainen tunika. Kumpikin noista on puuvillakangasta, eikä jousta, joten olin aivan innoissani kun mahtuivat nyt päälle. Tämä jos mikä motivoi jatkamaan!

Tuossa kuvassa on kolme lempileninkiä, joista ainoastaan keskimmäistä pystyin käyttämään viime kesänä. Reunimmaiset näyttivät ylläni äitiysmekoilta. Niitä en nyt sovittanut, mutta koska olin tämmöisen kuvan jossain vaiheessa napannut, niin olkoon aihepiiriin sopivana tässä. Minä muuten valokuvaan aika paljon pikkupokkarillani (Canonin Ixus 130), mutta nyt on ollut hiljaisempi vaihe, kuten usein talvella. Ja muutenkin vielä vähän pähkäilen minkälaista kuvitusta tähän blogiini haluan.

For me

weheartit.com

Täytyy olla ärsyke, päätös, tavoite sekä motivaatiota ja työkaluja joiden avulla noita kaikkia työstetään ja ylläpidetään. Eikö niin?

Ärsykkeestä tai oikeastaan ärsykkeistä kerroin tuossa edellisessä postauksessa. Olo ei ole hyvä tässä painossa, vatsa ahdistaa ja vaatteet kiristävät. Huono omatunto kaikesta syömisestä, pullistuvasta ulkomuodosta, plösöilystä ja kovaa vauhtia huononevasta kunnosta alkoivat ahdistaa päivä päivältä enemmän. Omaa huonoa oloa sitten tulee purkaneeksi perheenjäseniin, jotka ovat täysin syyntakeettomia siihen, etten pidä itsestäni riittävästi huolta. Siinä sitä ärsykettä kerrakseen.

Päätös syntyi loppujen lopuksi vuorokaudessa ja kova motivaatio sen vanavedessä. Mies kysyi muutama päivä Superdieetin alkamisen jälkeen, että mistä ammensin nyt innon kropparempan aloitukseen? Miksi juuri nyt? Sitä olen miettinyt itsekin ja tullut siihen tulokseen, että nyt vaan on oikea aika elämässä kääntää sivua näissä asioissa. Lapset ovat jo sen verran isoja (7 ja 9), etteivät tarvitse minua ihan koko aikaa intensiivisesti, olen mukavassa työyksikössä, ja olemme miehen kanssa päässeet jo puolisen vuotta sitten samalle aaltopituudelle minua pitkään vaivanneesta kolmannen lapsen kaipuusta. Sitä ennen yhtenä esteenä kropparemontilleni oli muka se, että jos vielä saisin yhden vauvan, niin mitäs sitä nyt ennen sitä alkaa treenaamaan jne. Sitten joskus sen jälkeen... niinpä niin.

No mistä sitten tiedän, että tämä onnistuu tällä kertaa paremmin kuin aiemmin? Entä jos taas kuitenkin intoni loppuu kesken tai jos palaan heti vanhoihin tapoihini saatuani painon tavoitelukemiin ja olon hyväksi? Tiedän, että jotain on nyt eri tavalla kuin ennen yrittäessäni muuttaa elintapojani. Minä en miettinyt dieetin alussa, enkä nyt dieetin edetessä sitä mistä jään muka paitsi, jos en saa syödä lauantaina lasten kanssa karkkipäivän herkkuja tai ostaa joka helkkarin kauppareissulla suklaapatukkaa. Tai jos en voikaan ottaa työpaikalla kahvitauolla keksiä, pullaa, kakkua tai mitä nyt sitten milloinkin on tarjolla jonkun lomaltapaluun tai synttäreiden kunniaksi. Se on iso asia, etten koe joutuvani luopumaan mistään! Tajuan jotenkin aiempaa kirkkaammin sen, että kyse on puhtaasti minun tekemistäni valinnoista. Jos haluan, voin ottaa toki sitä kakkua, mutta mikä fiilis sen jälkeen olisi, nyt kun paino on terveellisesti, oikeaa ruokaa syöden pudonnut ja ennen kaikkea olo on mitä mainioin!

Hyvä yleisolo pitää toki motivaatiota yllä, mutta myös ne tavoitteet eli pienempi painolukema, paremmin istuvat vaatteet, koheneva kunto. Valehtelisin jos väittäisin, että terveys on ykkössijalla näissä motivaatioasioissa. Kyllä se jonkinasteinen turhamaisuus ja ulkonäköseikat ajavat vielä toistaiseksi edelle. Totta kai tiedän ja koitan myös ajatella sitä puolta, että tästä on hyötyä myös minun terveydelleni. Vyötärönympärys oli lähtötilanteessa 91cm eli naisten riskirajan yli. Vatsaontelossa, sisäelinten ympärillä on siis rasvaa ja reilusti, eikä se ole mikään hyvä juttu. Aiemmin olen jotenkin yrittänyt aina pitää terveyttä ykkösasiana, ja ulkonäköä sitten siellä jossain häntäpäässä. Mutta sekin on nyt uutta ajattelumallia, että mitä väärää siinä muka on, jos haluaa näyttää paremmalta?

Minulla on tämä yksi ainoa kroppa ja elämä. Nyt kun pian olen oletetun eliniän puolivälissä (siis suunnilleen lonkalta heitettynä, en tämän hetkistä naisten eliniän ennustetta tiedä), niin miksi en pitäisi tästä eteenpäin itsestäni entistä parempaa huolta?! Ja onhan tässä työelämääkin edessä vielä melkein 30 vuotta, ja olen kuormittavalla hoitoalalla, joten kaikki tämä remppailu auttaa jaksamaan töissäkin. Puhumattakaan siitä, että olen lapsilleni parempi äiti ja miehelleni parempi vaimo kun voin hyvin ja olen itseeni tyytyväinen.

Motivaatiota pitävät yllä myös pienet osatavoitteet ja palkinnot. Jo alkuvuodesta ennen kuin olin tästä SD:stä mitenkään tietoinen, päätin että kun olen saanut painoa pois 3kg, varaan ajan kampaajalle. Edellisestä kerrasta kun on jo kotvanen. Ylihuomenna on sitten sen palkinnon aika. Isompana porkkanana on huhtikuun alussa häämöttävä matka Dubrovnikiin, jonne lähdemme mieheni kanssa kahdestaan tammikuussa täyteen tulleiden 10 avioliittovuoden kunniaksi. Vaikka Kroatiassa tuskin on kuukauden päästä hellelukemia, niin kesäisempiin vaatteisiin siellä voi pukeutua kuin Suomessa, joten mikäs sen mukavampaa kuin mahtua niihin vaatteisiinsa!?

Työkaluinani tässä remontissa on ainakin nyt tämän kuuden viikon (jäljellä siis 3,5vkoa) Fitfarmin Superdieetti, josta kirjoitan lisää myöhemmin. Nyt täytyy rientää laittamaan lapset yöpuulle! Tulipas taas tekstiä paljon!

Painavaa asiaa

Tilanne on nyt semmoinen, että minulla on aivan mahdottomasti ajatuksia tähän Kropparemppaani liittyen. Olisi paljon kirjoitettavaa tänne, ja toivon että ehtisin kokoamaan ajatuksiani näppiksen avulla nyt kun edessä on kolme vapaapäivää. Taustatiedoista löydät lämmittelyksi "hieman" historiaani suhteessani ruokaan, liikkumiseen ja omaan kroppaani. Siitä huolimatta tässä vielä hieman lisäavausta lähtötilanteeseen. 

Minulla siis ei ole (onneksi) ylipainoa kuin kymmenisen kiloa. Mutta sitäkin enemmän painoni on jojoillut aikuisikäni ajan, varsinkin perheen perustamisen jälkeen. Painokäyrä on ollut sen verran nousujohteinen viime vuodet, että tätä menoa olisin parin vuoden päästä jo aika tuhdissa kunnossa. Pituutta minulla on 162,5cm, joten tammikuussa punnitsemani korkein vaakalukema, 73,2kg on ilman muuta liikaa. BMI:n mukaan lievästi ylipainoinen. Olen useamman kerran jojoilukierteeni aikana ollut tilanteissa, joissa toiset vähättelevät tämän kokoisen ihmisen painotuskailua. Toki ymmärrän sen, että reilusti ylipainoisen mielestä olen pieni ja narisen turhaan kiloistani. Mutta se oma hyvän olon paino on varmasti olemassa meillä jokaisella, ja sitä kohti tässä nyt mennään.

Lihavana en ole itseäni koskaan pitänyt, enkä oikeastaan pyöreänäkään. Nuorempana rasva kertyi takamukseen, reisiin ja lantiolle, nyt viime vuodet vatsa on pullistellut entistä enemmän. Vatsani on ollut aina ylhäältä asti kupumainen, ei mikään pikku "alamahapömppis" ja nyt tosiaan sen lisäksi kertynyt siihen kuvun päälle löllökerros. Kupu ja löllö yhdessä ovat jo selkeästi fyysisenä haittana kumartuessani. Lisäksi olen pitkään jo piilotellut mahaani tunikoiden yms. alle, ja odottanut/pelännyt milloin onnitellaan raskaudesta. Kaapissani on monta kaunista ja ihanaa vaatetta, jotka kolme vuotta sitten mahtuivat ylleni, silloin painoin siis kevyimmilläni hieman alle 62kg ja voin hyvin.

Ennen lapsia olin pitkään painossa 63-64kg ja se varmaan on kropalleni ollut jonkinlainen ominaispaino. Superdieetin aluksi piti määrittää pudotettava kilomäärä, ja sen mukaan määräytyvät ruokaohjeet, joita en tässä blogissa saa julkaista suoraan. Valitsin ryhmän 1 eli pudotettavaa alle 10kg. Se tuntui realistiselta ja ajattelin, että jos pääsisin nyt ensin 65kiloon, niin olisin todella tyytyväinen. Liityin Superdieettiin saadakseni kunnon "rysäyksen" tähän hommaan, muuten jossittelisin vieläkin mitä tekisin monien vaihtoehtojen kanssa.

Uusimmassa Evita-lehdessä oli mielenkiintoinen toimittaja Riina-Maria Metsolan kirjoittama artikkeli otsikolla: "Ruoka ei ole jumala". Jotain tiettyä ruokavaliota, lue ruokauskontoa, noudattavat ihmiset moittivat ja tuomitsevat toisin syöviä. Toimittajan mielestä ruoka on vain ruokaa, miksi siitä pitää niin paljon vouhkata? "Vakiintuneen ravinto-opin mukaan herkuttelu sallitaan, kunhan rasvaa ja sokeria ei syö liikaa. Monille terveellinen mutta joustava syöminen on vaikeampaa kuin tiukkojen ohjeiden noudattaminen." Tuosta lainauksesta, etenkin jälkimmäisestä lauseesta tunnistan itseni, ja ehkä siksi tämä Superdieetti on alkanut positiivisesti; minulla on tarkat ohjeet, joiden mukaan syön.

Positiivisesta alusta, motivaatiosta ja siitä miten tämä alku nyt näin hyvin on mennyt, kirjoitankin sitten ihan oman postauksen! 

Kuka vastaa?

Hei,

olen Kipakka ja teen Kropparemppaa. Elämäntapa-ja laihdutusblogeja on netti pullollaan, ja siksi harkitsin kolme viikkoa tämän aloittamista. Mutta koska pidän kirjoittamisesta ja itseni jollain tapaa julkiseksi asettamisesta, päätin että menköön.

Viimeiset kuukaudet olen (jälleen kerran) tuskaillut pulskistuvaa olomuotoani, itseäni ja aikaansaamattomuuttani, heikkoa itsekuriani yms. sellaisia asioita, jotka eivät sillä tuskailulla muuttuneet sen paremmiksi. Mietin vaihtoehtoja, miten aloittaisin (jälleen kerran) ruokaremontin ja liikunnan, miten saisin paremmat elintavat pysyviksi asioiksi elämässäni. Mitä apuvälineitä, mitä keinoja, mitä ohjeita... Mieheni on sanonut usein, että teen monesta asiasta liian vaikeaa pohtimisella. Koskee siis myös laihduttamista, painonhallintaa ja liikkumista. Vaihtoehtojen puntarointiin menee aikaa paljon, ja lopulta siirrän koko homman aloittamista (jälleen kerran) eteenpäin, koska se on muka niin vaikeaa. Ja koko ajan syön huonosti, liikaa, liikun liian vähän ja jatkan tuskailuani.

Kuka se on joka vastaa tästä kropasta? Kuka se on, jonka täytyy se päätös lopulta tehdä? Päätös siitä, miten voin ja jaksan seuraavatkin 36 vuotta. Reilu kolme viikkoa sitten makasin eräänä iltana yksin kotona sohvalla iPadin kanssa, ja märehdin oloani. Googlasin laihdutus-ja elämäntapamuutosblogeja, ihastelin ihmisten sisukkuutta ja upeita muutoksia. Kadehdinkin. Päädyin mutkien kautta Fitfarmin sivuille, ja tein lopulta Päätöksen. Kolme viikkoa sitten aloitin nettivalmennuksessa kuuden viikon Superdietin, paino on pudonnut 3,6kiloa ilman kovaa nälkää ja olo on kaikin puolin hyvä. Ja päävastuussa tästä kaikesta olen Minä. Minä vastaan!

Tervetuloa mukaan Kropparemppaan!

kuva weheartit.com