Tilanne on nyt semmoinen, että minulla on aivan mahdottomasti ajatuksia tähän Kropparemppaani liittyen. Olisi paljon kirjoitettavaa tänne, ja toivon että ehtisin kokoamaan ajatuksiani näppiksen avulla nyt kun edessä on kolme vapaapäivää. Taustatiedoista löydät lämmittelyksi "hieman" historiaani suhteessani ruokaan, liikkumiseen ja omaan kroppaani. Siitä huolimatta tässä vielä hieman lisäavausta lähtötilanteeseen.
Minulla siis ei ole (onneksi) ylipainoa kuin kymmenisen kiloa. Mutta sitäkin enemmän painoni on jojoillut aikuisikäni ajan, varsinkin perheen perustamisen jälkeen. Painokäyrä on ollut sen verran nousujohteinen viime vuodet, että tätä menoa olisin parin vuoden päästä jo aika tuhdissa kunnossa. Pituutta minulla on 162,5cm, joten tammikuussa punnitsemani korkein vaakalukema, 73,2kg on ilman muuta liikaa. BMI:n mukaan lievästi ylipainoinen. Olen useamman kerran jojoilukierteeni aikana ollut tilanteissa, joissa toiset vähättelevät tämän kokoisen ihmisen painotuskailua. Toki ymmärrän sen, että reilusti ylipainoisen mielestä olen pieni ja narisen turhaan kiloistani. Mutta se oma hyvän olon paino on varmasti olemassa meillä jokaisella, ja sitä kohti tässä nyt mennään.
Lihavana en ole itseäni koskaan pitänyt, enkä oikeastaan pyöreänäkään. Nuorempana rasva kertyi takamukseen, reisiin ja lantiolle, nyt viime vuodet vatsa on pullistellut entistä enemmän. Vatsani on ollut aina ylhäältä asti kupumainen, ei mikään pikku "alamahapömppis" ja nyt tosiaan sen lisäksi kertynyt siihen kuvun päälle löllökerros. Kupu ja löllö yhdessä ovat jo selkeästi fyysisenä haittana kumartuessani. Lisäksi olen pitkään jo piilotellut mahaani tunikoiden yms. alle, ja odottanut/pelännyt milloin onnitellaan raskaudesta. Kaapissani on monta kaunista ja ihanaa vaatetta, jotka kolme vuotta sitten mahtuivat ylleni, silloin painoin siis kevyimmilläni hieman alle 62kg ja voin hyvin.
Ennen lapsia olin pitkään painossa 63-64kg ja se varmaan on kropalleni ollut jonkinlainen ominaispaino. Superdieetin aluksi piti määrittää pudotettava kilomäärä, ja sen mukaan määräytyvät ruokaohjeet, joita en tässä blogissa saa julkaista suoraan. Valitsin ryhmän 1 eli pudotettavaa alle 10kg. Se tuntui realistiselta ja ajattelin, että jos pääsisin nyt ensin 65kiloon, niin olisin todella tyytyväinen. Liityin Superdieettiin saadakseni kunnon "rysäyksen" tähän hommaan, muuten jossittelisin vieläkin mitä tekisin monien vaihtoehtojen kanssa.
Uusimmassa Evita-lehdessä oli mielenkiintoinen toimittaja Riina-Maria Metsolan kirjoittama artikkeli otsikolla: "Ruoka ei ole jumala". Jotain tiettyä ruokavaliota, lue ruokauskontoa, noudattavat ihmiset moittivat ja tuomitsevat toisin syöviä. Toimittajan mielestä ruoka on vain ruokaa, miksi siitä pitää niin paljon vouhkata? "Vakiintuneen ravinto-opin mukaan herkuttelu sallitaan, kunhan rasvaa ja sokeria ei syö liikaa. Monille terveellinen mutta joustava syöminen on vaikeampaa kuin tiukkojen ohjeiden noudattaminen." Tuosta lainauksesta, etenkin jälkimmäisestä lauseesta tunnistan itseni, ja ehkä siksi tämä Superdieetti on alkanut positiivisesti; minulla on tarkat ohjeet, joiden mukaan syön.
Positiivisesta alusta, motivaatiosta ja siitä miten tämä alku nyt näin hyvin on mennyt, kirjoitankin sitten ihan oman postauksen!
Samassa pituusluokassa kun ollaan ja olen itsekin ollut siellä 70-75 kilossa painavimmillani, niin ärsytti kyllä tuo muiden harrastama paino-ongelmien vähättely. Olin vaan oppinut käyttämään sellaisia villatakkeja ym. että ei sitä ehkä niin kovin tajunnut, kuinka paljon ylimäärästä oli, mutta bikinikuvat 75 kg kerto kyllä sitten koko totuuden. Ja kun itse tiesi housukoon olevan 44, niin onhan se hieman siellä ylipainon puolella. Ja kyllähän kaikki taulukotkin osoittivat, että normaalipainon yläpuolella mennään. Jälkeen päin sitä itsekin kunnolla tajusi, miten paljon massaa olikaan.
VastaaPoistaHienoa, että aloitit tämän blogin! Kovat tsempit Superdiettiin!
Kiitos Päärynä ja tervetuloa mukaan :)! Juu, ja esim töissä työvaatteet peittää hyvin tämmöisen vatsan ja persuksen (olen sairaanhoitajana vanhustyössä), ja osa työkavereista näkee minut vain ja ainoastaan ne väljät vaatteet ylläni.
VastaaPoista