For me

weheartit.com

Täytyy olla ärsyke, päätös, tavoite sekä motivaatiota ja työkaluja joiden avulla noita kaikkia työstetään ja ylläpidetään. Eikö niin?

Ärsykkeestä tai oikeastaan ärsykkeistä kerroin tuossa edellisessä postauksessa. Olo ei ole hyvä tässä painossa, vatsa ahdistaa ja vaatteet kiristävät. Huono omatunto kaikesta syömisestä, pullistuvasta ulkomuodosta, plösöilystä ja kovaa vauhtia huononevasta kunnosta alkoivat ahdistaa päivä päivältä enemmän. Omaa huonoa oloa sitten tulee purkaneeksi perheenjäseniin, jotka ovat täysin syyntakeettomia siihen, etten pidä itsestäni riittävästi huolta. Siinä sitä ärsykettä kerrakseen.

Päätös syntyi loppujen lopuksi vuorokaudessa ja kova motivaatio sen vanavedessä. Mies kysyi muutama päivä Superdieetin alkamisen jälkeen, että mistä ammensin nyt innon kropparempan aloitukseen? Miksi juuri nyt? Sitä olen miettinyt itsekin ja tullut siihen tulokseen, että nyt vaan on oikea aika elämässä kääntää sivua näissä asioissa. Lapset ovat jo sen verran isoja (7 ja 9), etteivät tarvitse minua ihan koko aikaa intensiivisesti, olen mukavassa työyksikössä, ja olemme miehen kanssa päässeet jo puolisen vuotta sitten samalle aaltopituudelle minua pitkään vaivanneesta kolmannen lapsen kaipuusta. Sitä ennen yhtenä esteenä kropparemontilleni oli muka se, että jos vielä saisin yhden vauvan, niin mitäs sitä nyt ennen sitä alkaa treenaamaan jne. Sitten joskus sen jälkeen... niinpä niin.

No mistä sitten tiedän, että tämä onnistuu tällä kertaa paremmin kuin aiemmin? Entä jos taas kuitenkin intoni loppuu kesken tai jos palaan heti vanhoihin tapoihini saatuani painon tavoitelukemiin ja olon hyväksi? Tiedän, että jotain on nyt eri tavalla kuin ennen yrittäessäni muuttaa elintapojani. Minä en miettinyt dieetin alussa, enkä nyt dieetin edetessä sitä mistä jään muka paitsi, jos en saa syödä lauantaina lasten kanssa karkkipäivän herkkuja tai ostaa joka helkkarin kauppareissulla suklaapatukkaa. Tai jos en voikaan ottaa työpaikalla kahvitauolla keksiä, pullaa, kakkua tai mitä nyt sitten milloinkin on tarjolla jonkun lomaltapaluun tai synttäreiden kunniaksi. Se on iso asia, etten koe joutuvani luopumaan mistään! Tajuan jotenkin aiempaa kirkkaammin sen, että kyse on puhtaasti minun tekemistäni valinnoista. Jos haluan, voin ottaa toki sitä kakkua, mutta mikä fiilis sen jälkeen olisi, nyt kun paino on terveellisesti, oikeaa ruokaa syöden pudonnut ja ennen kaikkea olo on mitä mainioin!

Hyvä yleisolo pitää toki motivaatiota yllä, mutta myös ne tavoitteet eli pienempi painolukema, paremmin istuvat vaatteet, koheneva kunto. Valehtelisin jos väittäisin, että terveys on ykkössijalla näissä motivaatioasioissa. Kyllä se jonkinasteinen turhamaisuus ja ulkonäköseikat ajavat vielä toistaiseksi edelle. Totta kai tiedän ja koitan myös ajatella sitä puolta, että tästä on hyötyä myös minun terveydelleni. Vyötärönympärys oli lähtötilanteessa 91cm eli naisten riskirajan yli. Vatsaontelossa, sisäelinten ympärillä on siis rasvaa ja reilusti, eikä se ole mikään hyvä juttu. Aiemmin olen jotenkin yrittänyt aina pitää terveyttä ykkösasiana, ja ulkonäköä sitten siellä jossain häntäpäässä. Mutta sekin on nyt uutta ajattelumallia, että mitä väärää siinä muka on, jos haluaa näyttää paremmalta?

Minulla on tämä yksi ainoa kroppa ja elämä. Nyt kun pian olen oletetun eliniän puolivälissä (siis suunnilleen lonkalta heitettynä, en tämän hetkistä naisten eliniän ennustetta tiedä), niin miksi en pitäisi tästä eteenpäin itsestäni entistä parempaa huolta?! Ja onhan tässä työelämääkin edessä vielä melkein 30 vuotta, ja olen kuormittavalla hoitoalalla, joten kaikki tämä remppailu auttaa jaksamaan töissäkin. Puhumattakaan siitä, että olen lapsilleni parempi äiti ja miehelleni parempi vaimo kun voin hyvin ja olen itseeni tyytyväinen.

Motivaatiota pitävät yllä myös pienet osatavoitteet ja palkinnot. Jo alkuvuodesta ennen kuin olin tästä SD:stä mitenkään tietoinen, päätin että kun olen saanut painoa pois 3kg, varaan ajan kampaajalle. Edellisestä kerrasta kun on jo kotvanen. Ylihuomenna on sitten sen palkinnon aika. Isompana porkkanana on huhtikuun alussa häämöttävä matka Dubrovnikiin, jonne lähdemme mieheni kanssa kahdestaan tammikuussa täyteen tulleiden 10 avioliittovuoden kunniaksi. Vaikka Kroatiassa tuskin on kuukauden päästä hellelukemia, niin kesäisempiin vaatteisiin siellä voi pukeutua kuin Suomessa, joten mikäs sen mukavampaa kuin mahtua niihin vaatteisiinsa!?

Työkaluinani tässä remontissa on ainakin nyt tämän kuuden viikon (jäljellä siis 3,5vkoa) Fitfarmin Superdieetti, josta kirjoitan lisää myöhemmin. Nyt täytyy rientää laittamaan lapset yöpuulle! Tulipas taas tekstiä paljon!