Reissukuulumiset ja arkeen paluun haastavuus

Arkeen paluu lomareissun jälkeen on ollut niin kiireistä, että bloggaaminen on jäänyt totaalisesti taka-alalle! Mutta täällä olen ja kaikki hyvin. 

Reissu oli mahtava! Ensimmäinen kuva kertoo kaupungissa liikkumisesta parhaiten; eli korkeuseroja Dubrovnikissa riittää! Kapeita kujia, portaita, ylä-ja alamäkiä, ei huonojalkaisen tai liikuntarajoitteisen ykköskohde ollenkaan. Hotellimme sijainti oli sellainen, että pystyimme liikkumaan kävellen joka paikkaan. Eli varsin aktiivista lomailua harrastimme, kävelyä joka päivä paljon. Hienoin kävelyretki oli reissun kolmantena päivänä, jolloin kiipesimme kaupungin yläpuolelle nousevalle Srd-vuorelle (josta toinen ja kolmas kuva). Sää suosi ulkoilua, yksi sateiseksi ennustettu päiväkin muuttui kauniiksi harmaan aamun jälkeen. Lämpötilat olivat noin +15-20C välillä, tuuli puhalsi ajoittain mereltä sen verran viileästi, että tarvitsin pitkähihaista pusakkaa, mutta toisaalta sitten taas esim. vanhan kaupungin tiiviisti rakennetuilla kujilla ja aukioilla tarkeni t-paidalla ja capreilla hyvin.

Ensimmäisen päivän aikana jouduin tekemään itseni kanssa aika lailla ajatustyötä ruokailujen suhteen. Olimme lähtöä edeltävän yön lentokenttähotellissa Vantaalla, ja siellä sain hoidettua aamiaisen pitkälti ohjeiden mukaisesti; puuroa, marjoja ja raejuustoa. Perillä sitten ensimmäinen ravintolaruokailu tuotti päänvaivaa, ja päädyin katkarapusalaattiin, joka tuntui mieheni pizzan rinnalla ankealta (tosin en kokonaista pizzaa olisi jaksanut syödä.. vielä ekana päivänä, muutaman päivän päästä ei tehnyt tiukkaa). "Keskustelin" itseni kanssa aika napakasti ja hain tukea mieheltäni siihen ajatukseen, että nyt olen LOMALLA ja voin höllätä dieetin suhteen ihan tietoisesti. Ja sen jälkeen kaikki olikin helpompaa ja mukavampaa. Söin kaikkea hyvällä omalla tunnolla ja nautin myös viiniä sekä sitruunalla maustettua olutta, joka on yllättävän hyvää. Omaa alkoholikäyttäytymistä muuten on tullut myös mietittyä aika paljon tämän kevään aikana, mutta se olisi melkein oman postauksen arvoinen juttu se...

Kävelimme tosiaan mahdottoman paljon, ja kulutusta oli niin reilusti, että kotiin paluun jälkeisenä aamuna vaaka näytti onneksi 66,7 eli vain puolen kilon nousu virallisesta SD:n alimmasta painosta ja kilo siihen kaikista matalimpaan painoon, joka oli silloin väliviikon lopulla 65,7kg. 

Lomalta paluun jälkeisenä päivänä meille tuli jo aiemmin sovitusti yövieraita, sitä seuraavana päivänä tyttärellä oli voimistelukisat Tampereella ja kaiken päätteeksi vielä reissasimme ristiäisiin Itä-Suomeen. Töihin palasin suoraan ristiäisreissulta viime maantantaina, joten aika haipakkaa on ollut! Ja siinäpä sivussa ruokailujen toteuttaminen on meinannut tuottaa tuskaa ja motivaatio on ollut hiukan hakusessa. En mitään totaaliövereitä ole missään vaiheessa vetänyt, mutta herkkuja on livahdellut vähän liian helposti suuhun, ja itselleni hyvin ominainen tapa napsia puolihuolimattomasti mitään ajattelematta esim. jotain pöydälle jääneitä eväitä, on taas ollut esillä. 

Eli nyt on "kurinpalautus" meneillään! Suunnitelmallisuus ja se, että kotoa löytyy niitä oikeita ruokia, on nyt taas korostunut lomalta paluun jälkeen. Tässä kohtaa olisin aiemmin jo unohtanut dieetin tms muutosyrityksen. Nyt olen lukenut inspiroivia blogeja ja näitä omiakin tekstejä, että muistaisin missä mennään. Kaksi ystävää ja appiukko kehuivat hoikistunutta olemustani nähtyään minut loman jälkeen ja sehän lämmitti mieltäni. Nyt on varmaan semmoinen vaihe, etten itse näe muutoksia kunnolla, ja kosk vaakalukema ei ole vielä lähtenyt uuteen laskuun, tuntuu ettei mitään tapahdu. Mutta maltti on valttia ja ohjeita pyrin noudattamaan mahdollisimman hyvin.

Sinne kuntosalillekin olen jo kaikesta hässäkästä huolimatta ehtinyt kolmesti, mutta siitä myöhemmin lisää! Heippa ja mukavaa viikkoa!